Kaikki 55 osallistujaa saapuivat Tanhuvaaraan torstain päivälliseen mennessä. Sääkartat näyttivät ennen leiriä kovin sateisilta, mutta kuinka ollakaan, saimme viettää kaikki päivät ilman kastumista. Kelit hellivät meitä! Tai saattoihan se paita kastua muutoinkin, esimerkiksi kiihkeästä osallistumisesta peleihin ja leikkeihin tai sup-laudalta putoamisen seurauksena. Tänä kesänä rannalla kävi kova kuhina, kun pääsimme kokeilemaan melontaa ja suppailua. Turvallisessa ympäristössä saattoi kokeilla näitä lajeja, sillä ohjaajat tulivat veneellä apuun tilanteen niin vaatiessa.
Neljä kolmen sukupolven perhekuntaa oli tänä vuonna paikalla. Itse muistelen jotakin edellistä kesää, jolloin paikalla oli kolme perhettä, mutta nyt se ennätys on rikottu. Olisiko tässä haastetta ensi vuodelle? Osallistujien joukossa oli vain yksi ensikertalainen, muut olivat käyneet ainakin kerran, ja osa oli jo ns. konkareita. Joillain oli ollut useampi välivuosi käyntien välillä. Koolla oli mahdottoman kiva porukka, ja yhteinen tekeminen sekä uusien että ”vanhojen” kavereiden tapaaminen toivat paljon iloa. Oli taas kerran ihanaa huomata, miten yhteisössämme viihdytään yhdessä, ja siten hetkistä tulee merkityksellisiä. Toisten samankaltaisessa elämäntilanteessa olevien ja samaa kieltä puhuvien kohtaaminen sekä arjen pulmista jutteleminen voimaannuttavat ja tuovat mielihyvää. Tunnelma oli kaikin puolin leppoisa ja lämmin.
Positiivista palautetta tuli muun muassa ohjelmasta, aikataulusta ja Tanhuvaarassa tehdyistä uudistuksista. Remontteja oli tehty osassa huoneista, ja leikkipaikka oli vihdoin uudistettu. Pienimmät viihtyivät keinuissa ja karusellissa. Useassa kommentissa todettiin myös, että parasta on, kun pääsee syömään valmiiseen pöytään! Ruokaa oli riittävästi, ja se oli maukasta.
Jäähallissa katsomossa oli tosin kylmä, mutta luistelijat tuntuivat tarkenevan hyvin. Luistelu on ylivoimaisesti suosituin laji tapahtuman aikana, vaikka osallistujia oli runsaasti myös sauvakävelyssä, Asahissa ja tietenkin yhteisissä kisailuhetkissä. Välillä pääsi myös leikkimielinen luovuus esiin: jäähallin takana olevaan lumikasaan ilmestyi lumiukko keskellä kesää!
Luonnon kauneus tuli jälleen todettua Tanhuvaarassa, kun ihailimme vaikuttavaa auringonlaskua. Iltapäivällä järven vastarannalle ilmestyi erikoinen sateenkaari, joka värikkäänä ja suoraviivaisena myötäili rantaa. Innokkaimmat kuvaajat saivat upeita luontokuvia.
Tiedonhaluiset kävivät myös Inbody-mittauksessa, jonka tuloksista näkee hyvin kehon koostumuksen ja usein myös karun totuuden kehon rasvaprosentista. Mielenkiintoista on kuitenkin seurata, miten lukemat ovat muuttuneet edellisen vuoden tuloksista. Jospa ensi vuonna saisi vähän parempia tuloksia.
Tanhuvaaran liikuntatuokiot ja kisailut lisäävät aina innostusta (ainakin ajatuksissa) liikuntaharrastusten suunnitteluun ja lisäämiseen syksyn tullen. Esimerkiksi sauvakävelyn voisi aloittaa syksyn kuulaiden päivien saapuessa, silloin ei ole enää paarmoja kiusana. Lisäksi oman kaupungin kansalaisopiston kursseilta löytyy varmasti sopivia vaihtoehtoja liikunnan harrastamiseen.
Iloa liikkumisesta syksyyn toivotellen,
Maarit Ottman ja Marja Koli.
