Perheviikonloppua vietettiin tänä vuonna 4.–6.11. Tampereella. Paikalle kokoontui osallistujia yhteensä 10 perheestä. Osa perheistä on ollut jo useamman kerran mukana ja osa oli uusia. Perinteiseen tapaan aloitimme perjantai-iltana pohtimalla toiveita alkavalle viikonlopulle. Toiveina esitettiin muun muassa keskusteluhetkiä, yhdessäoloa, ajatusten vaihtamista, hyvin nukkumista ja syömistä. Lisäksi toiveina oli legojen rakentamista, autoleikkejä, uintia ja lasten vertaistapaamista. Osa toiveista/tavoitteista oli hyvinkin sellaisia, joihin viikonlopun vastuuhenkilöt Meri ja Marja pystyivät vaikuttamaan
Viikonlopun aikana keskustelu kävi vilkkaana, hiljaisia hetkiä tuskin havaittiin aikuisten huoneessa, eikä lasten huoneessakaan. Tärkeä osa viikonlopun antia olikin mahdollisuus jutella ja jakaa kokemuksia toisten perheiden kanssa ja luoda uusia tuttavuuksia. Keskustelujen ohella ohjelmassa oli luentoja. Lauantaina sairaanhoitajat Minna Hautala ja Noora Vähäkoski pitivät puheen vuoron ”puhetta ja pistoksia”, jonka aikana kaikki halukkaat pääsivät kokeilemaan pistämistä joko omaan tai toisen suoneen. Rohkeita ensikertalaisia kokeilijoita oli useampia tänäkin vuonna.
Fysioterapeutti Petri, Peetu, Salonen kertoi meille lasten liikunnan tärkeydestä. Kiitos Peetulle muutoinkin koko viikonloppuun osallistumisesta. Aikuisten istuessa ja kuunnellessa luentoa lapset liikkuivat pihalla lastenhoitajien, Millan ja Andersin, hyvässä hoidossa. Sunnuntaina tapahtumassa vieraili lääkäri Päivi Raittinen luennoimassa ja vastailemassa esitettyihin kysymyksiin. Ohjatun ohjelman lomassa tietenkin söimme hyvin ja halukkaat pääsivät polskimaan kylpylässä.
Saadun palautteen perusteella perheviikonloppu täytti osallistujien odotukset 100%:sti. Suurin osa paikalla olleista koki myös saaneensa itselleen uutta asiatietoa omasta tai läheisesi sairaudesta ja sen hoidosta. Tällainen uusi tieto liittyi muun muassa geeniterapiaan ja muihin hoitomuotoihin, liikunnan eri vaikutuksiin ja merkitykseen hemofiliaa sairastaville ja sairauden hoitoon liittyvään hoitokontaktimahdollisuuteen. Uutena asiana oli myös lääkkeen laittamisen katsominen ja oma pistämisharjoittelu. Lisäksi viikonloppu antoi:
- Valmiin ruoan ja viihdykettä lapsille
- Vertaistukea
- Uusia kohtaamisia ja vertaistukea.
- Ihania hetkiä oman perheen ja ennalta tuttujen kanssa. Uusia tutustumisia ja lapsilla ihania jälleennäkemisiä aiemmin tapaamien pikkukavereiden kanssa.
- Vertaistukea sekä kokemuksia. Perheelle yhteistä aikaa myös.
- Aika lailla sama vastaus tähän kuin ”odotukset”-kohtaan, eli oli just se mitä pitikin olla
- Lapsi tapasi kavereita ja viihtyi, se antaa vanhemmalle paljon
- Hyvää keskustelua lasten liikuntaharrastuksista
- Muita toivomiani asioita (perheen yhdessäolo, yhdistystuttujen tapaaminen, vertaistuki) sekä viihtyisät puitteet!
Kaiken tämän hyvän palautteen ohella saimme hyviä kehittämisideoita ensivuodelle, kiitos niistä. Ensi vuonna, tuttuun tapaan pyhäinpäiväviikonloppuna, tavataan Turussa. Kannattaa pistää jo kalenteriin.
Marja Koli